Tässä sitten viimeinen kokonainen viikkoa täällä japanissa alkoi. Minun piti viime viikonloppuna kirjoitella edellisen viikon tapahtumia,mutta netti yhteydet on 2 viikon aikana olluut sanoisinko mistä. Hyvinhän sitä on iltoja tullut vietettyä korttipelejä koneelta pelatessa. Ja hyvin epätoivoisilla yhteyksillä puhunut skypessä kavereiden kanssa.
Mutta niin viime viikolla sitten pääsin auttelemaan annoksien tekemisessä. Laitoin tartar soossiksi kutsuttua jännää kananmuna juttua ja ruskeaa kastiketta pullosta lautasille. Sitten välillä laittelin riisiä lautaselle ja kokosin lisää salaatteja lautaselle.
Maanantaina oli kyllä hämmentävää katsellä, että minä ja kawagishi oltiin ainoita kokkeja jotka olivat töissä ja mielessäni kävi, että pääsenkö tänään parilan ääreen? Ja voi kyllä niin kävi, siinä hieman hämmentyneenä aloin annoksia tekemään. Oli kyllä jotenkin huvittavaa, että en ole pahemmin siinä ollut ruokia tekemässä ja sitten yhtäkkiä PUF "no niin tänään tulet tähän tekemään näitä annoksia". Ei siinä mitään oli kyllä kivaa vaihtelua tiskaamisen ja misojen ohella. Maanantai päivä meni kyllä todella hyvin ja nautin annosten tekemisestä. Myös tiistaina tuntui,että onnistuin hyvin, mutta sitten keskiviikko. Keskiviikko oli todella kiireinen päivä ja tuntu, että olin jotenkin tiellä, kun annoksia vain meni ja uusia tilauksia tuli ja meni. Sitten kun itse en vielä pahemmin osaa lukea japania,niin siinä oli hieman ihmettelemistä. Hyvin kuitenkin kaikki omasta mielestäni sujui.
Torstai ja perjantai päivät olin kyllä mielelläni tiskaamassa tuon kiireisen keskiviikko päivän jälkeen.
Täällä japanissakaan en ole säästynyt selkä- ja hartia vaivoilta. Jotenkin huvitti kun minulta kysyttiin että onko kaikki okei,kun yritin venytellä ja naksautella selkää ja totesin,että kaikki on ok. Noh myöhemmin jouduin kyllä ottamaan särkylääkettä ja taas kyseltiin että onko kaikki hyvin ja että tarviiko lähteä kotiin. Siinä vaiheessa tuli kyllä hieman hämmentynyt olo. Yleensäkkään työssäoppi paikoilla en ole lähtenyt kotiin vain sen takia,että selkä tai niskat on ollut kipeet,ehei särkylääkettä nassuun ja eikun töihin vain.
Viime viikko oli muutenkin mielestäni kiva viikko,koska näin keskiviikkona ensimmäistä kertaa japanilaisen netti kaverini. Miten iloiseksi ihminen voi tulla, että näkee ihmisen ensimmäistä kertaa. Siinä kävimme kahvilla ja kaupoilla. Onneksi näen Kumen vielä ennen kun lähden kotia. Hieman näin jälkeen päin harmittaa,etten tajunnut hänelle aikaisemmin ilmoittaa, että olen japanissa.
Mutta nyt vielä olisi yksi kokonainen viikko ja 3 päivää,että olisi suomeen takaisin lähtö. Samaan aikaan hieman harmittaa, mutta kuitenkin jotenkin iloisin mielin lähden takaisin suomeen, koska onhan sitä omaa kotimaata hieman ikävä ja tuttuja ihmisiä kanssa. Mutta olen kyllä kiitollinen siitä, että minulle on tällainen mahdollisuus annettu ja olen päässyt tänne ihmeelliseen maahan missä aina saa kummastella asioita. Toivon mukaan saan vielä jotain kirjoitettua tällä viikolla ja ehkä jopa saisin jotain kuviakin tänne blogiin lisättyä. Olen huomannut, että olen ollut todella huono ottamaan täällä mitään kuvia. Ehkä vielä kerkeän :'D