torstai 2. huhtikuuta 2015

Niinpä niin...



En tiedä mihin minun pitäisi ajatuksiani päästää,mutta ensimmäisenä tuli tämä blogi kuitenkin mieleen. En saisi valittaa, kun olen tämmöisen mahdollisuuden saannut. Mutta eipähän päivätkään aina voi olla ruusuilla tanssimista. Mieli alani on vaihdellut paljon ja olen ollut todella väsynyt. Päivät kyllä menee hyvin ja yritän ajatella positiiviisti ja parhaani. Mutta kuitenkin niitäkin hetkiä tulee, kun ajatukset menevät muualle ja pieni koti-ikävä iskee. 

Olen puhunut muille suomalaisille opiskelijoille tästä, mutta en tiedä auttoko se nyt pahemmin. Tiesin kyllä, että tulen kokemaan kulttuurishokkeja monessakin asiassa. Siltikään väsymys,stressi ja koti-ikävä ajatukset eivät paranna asiaa yhtään. Yritän kyllä ajatella positiivisesti ja että tämä menee nopeasti, mutta silti päivät tuntuu minulle kovin pitkiltä. Työpäivämmekään eivät kuitenkaan ole kovin pitkiä.

Anteeksi näin masentava postaus, mutta johonkin oli pakko päästä purkamaan ajatuksia. 

2 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä! Ulkomailla töissä oleminen on toista kuin lomailu. Sulla on oikeus myös negatiivisiin tunteisiin. Pura vaan rohkeasti tuntojasi!
    - Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo,mutta kyllä tämä tästä pikku hiljaa. Tänään onneksi oli parempi päivä ~ :'3

      Poista